13. syyskuunta 2010 3 kommenttia

Tuttu TV:stä

Vaikka ihmiset eivät olisi koskaan kuulleetkaan kosketusherkistä kämmenmikroista ja Microsoft Surfacesta, viimeistään Applen iPhone toi massojen keskuuteen kosketusnäytöt. Nuo tieteiselokuvista tutut käyttöliittymät, joiden piti mullistaa laitteiden käytettävyys. Tämän lisäksi oli itsestään selvää, että erilliset ohjainlaitteet olivat vanhentuneita ja käsin ohjaaminen on yksinkertaisesti upeaa.

 

Mutta mitä tapahtui? Konservatiiviset vastarannan silakat alkoivatkin huudella skeptisiä kommentteja kosketusnäyttöjen käytettävyydestä ja yhtäkkiä vuosisadan keksintö olikin täynnä vikoja: painikkeista ei saa palautetta sormeensa, kirjoittaminen on hidasta, käyttöliittymäelementit ovat liian pieniä sormille ja ylipäätään käyttöergonomia on huono.

 

Mielestäni sekä kosketusnäyttöjen puolestapuhujat että kriitikot tekivät aluksi kaksi virheolettamusta:

  • Laite on ”valmis” ilmestyessään
  • Laitetta käytetään samalla tavalla, kuin sen edeltäjiä.

Ihmiset tuntuivat välillä tuomitsevan kokonaisia tekniikoita, vaikka he arvostelivat vain niiden ensimmäisiä ilmentymiä. Skeptikoiden olisi kritisoinnin sijaan kannattanut yrittää tehdä laitteesta parempi versio. Fanittajat voisivat puolestaan ottaa hieman realismia käteen ja kysyä itseltään ”Onko tämä elokuvista matkittu tapa se oikeasti kätevä tapa toimia?”

 

Irti vanhasta

Hyvä yksityiskohta kosketusnäyttöjen alkutaipaleella on tekstin kirjoittaminen. Kosketusnäytöllisistä puhelimista on usein jätetty lähes kaikki perinteiset näppäimet pois, koska käyttäjän toivotaan ihastuvan uuteen, hienoon syöttötapaan. Sitten alkavatkin ongelmat.

 

Kosketusnäytöllä sormet eivät tunne näppäimiä; niitä ei löydä katsomatta näyttöön, eikä painalluksen onnistumisesta saa fyysistä palautetta. Avuksi otettiin nopeasti puhelimen värinämoottorin tarjoama haptinen palaute, jolloin komennot vastasivat jo paljon luontevammin käyttäjän toimiin. Näppäimet ovat kuitenkin edelleen vain sileä pinta, jossa ei ole luontevaa naputella. Missä kohtaa eksyimme?

 

Oletimme, että kosketusnäytöllä tulisi kirjoittaa kuten perinteisellä näppäimistöllä, vaikkei laitteilla ole juuri mitään yhteistä!

Syy on selvä: oletimme, että kosketusnäytöllä tulisi kirjoittaa kuten perinteisellä näppäimistöllä, vaikkei laitteilla ole juuri mitään yhteistä! Oli kuitenkin todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin joku jälleen keksisi tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta.

 

Hyvin pyyhkii

Pari vuotta sitten mediassa mainittiin uusi tapa syöttää tekstiä kosketuspinnalla: pyyhkiminen. Sen sijaan, että jokainen kirjain vaatisi oman painalluksensa, käyttäjän tarvitseekin vain pyyhkiä sormellaan kirjaimien yli oikeassa järjestyksessä. Sileän pinnan sively sormella on luontevaa ja pienen harjoittelun jälkeen todella nopeaa.

 

Swype - Samsung Galaxy SSwypeksi kutsuttu tekniikka on levinnyt tähän mennessä ainakin Android- ja Symbian-pohjaisiin kosketusnäyttöpuhelimiin. Huomattavasti mainetta niittänyt iPhone sisältää kuitenkin vain perinteisen tavan valita kirjaimia yksi kerrallaan. Toistaiseksi kaikilla edellä mainituista on tietääkseni yksi yhteinen ongelma: QWERTY.

 

Qwerty-asettelu on jo 1800-luvun kirjoituskoneissa käytetty näppäinasettelu, joka on varmasti useimmille ihmisille tuttu. Huolimatta vaihtoehdoista, kuten Dvorak-näppäimistöstä, qwerty on pitänyt pintansa. Kysymys kuuluukin; onko tällainen, paljon tilaa vievä näppäinasettelu ideaalinen pyyhkimistä ajatellen? Entä miten onnistuisi kirjoittaminen näppäimistöön katsomatta, jos pinta on sileä?

 

Luonnotonta kurkottelua

Kun kosketusnäyttö on matkapuhelimessa tai muussa kannettavassa laitteessa, on näytön ja ohjainlaitteen yhdistäminen loogista. Välillä en kuitenkaan ymmärrä, miksi samaa logiikkaa on pakko soveltaa pöytätietokoneisiin? Jos käyttäjä kurkottelee pöytäkoneen näyttöä valitakseen siitä kohteita, on hänen kätensä rasittuneena. Hiiri- ja näppäimistöergonomia on edistynyt paljon alkuaikojen palikoista, joten miksi yhtäkkiä olisi tarve kurkotella tökkimään kauempana olevaa kohdetta?

 

Vaikka työpöytäsovelluksien joukossa on jokunen poikkeuskin, on pystysuuntainen kosketusnäyttö harvoin perusteltu ratkaisu. Tilanne muuttuu kuitenkin heti, kun näyttö kaadetaan pöydälle. Piirtoalustoja on ollut graafikkopiireissä käytössä jo pitkään, mutta niissä piirtäminen tapahtuu usein puolisokkona, eli katsomalla muualle kuin missä kynä juoksee. Valitettavasti kunnollisen piirtopöydän ja näytön yhdistävät laitteet ovat vielä kalliita ja harvinaisia. Olisiko yhden ohjaavan, vaakatasoisen ja yhden katsottavan pystynäytön ratkaisu mistään kotoisin?

 

Kuvaputkinäytöt, litteät näytöt, kosketusnäytöt, 3D-näytöt, projektiot seinille ja sumuun. Mitä seuraavaksi? Kenties joustava kosketusnäyttö, kuten Impress, jonka sukulainen näyttäisi olevankin jo käytössä Tähtiportti-tieteissarjassa ;-)

 






3 kommenttia tai viittausta tähän merkintään

    larola
    20. tammikuunta 2011 klo 13.21

    Ei mielestäni kosketusnäyttöjen ”vikoihin” puuttuminen välttämättä tarkoita että laite olisi jotenkin epäkelpo. Kaikki varmasti tietävät että kosketusnäytöt ovat ”tulleet jäädäkseen”. Minusta on kuitenkin hyvä että jotkut tarkastelevat tekniikkaa käytettävyyden näkökulmasta ja on toki luonnollista verrata sitä vanhaan, sillä ihmiset ovat niin tottuneet käyttämään hiirtä ja näppäimistöä.

    Ehkä laitteiden hyvät puolet jäävät näissä keskusteluissa sitten liian vähälle huomiolle.

    Kosketusnäytöistä ja niille suunnitelluista käyttöjärjestelmistä voi joko tulla jonkinnäköisiä standardeja tai sitten jokaisella valmistajalla on täysin omat keinot tehdä asioita. Toivon ensimmäistä mutta pelkään jälkimmäistä skenaariota.

    Itse olen huomannut että monet vähemmän tekniset ystäväni ovat nyt alkaneet käyttämään nettiä puhelimellaan kosketusnäytöllisen puhelimen saatuaan, mikä on toki varsin hienoa.

    Kirjottelin taannoin samasta aiheesta:
    http://www.lassearola.com/vievatko-eleilla-toimivat-kayttoliittymat-kehitysta-taaksepain/

    Tommi Honkala
    20. tammikuunta 2011 klo 19.43

    Olet oikeassa, kaikkea pitää tarkastella kriittisesti sillä se on paras tapa tehdä siitä parempi.

    Vanhaan vertaaminen on todellakin luonnollista ja opittavuuden kannalta hyödyllistäkin, mutta samalla tulisi kyetä näkemään myös vanhan heikkoudet ja uuden mahdollisuudet.

    Standardit kosketusnäyttöjen käytössä olisivat monella tapaa hieno juttu, mutta se voisi myös rajoittaa, tai ainakin hidastaa uusien ja parempien käyttötapojen käyttöönottoa. Kauanko swipen kaltaisen ominaisuuden leviäminen kaikkiin puhelimiin kestäisi, jos se pitäisi ensin hyväksyä standardiksi? Toki nykyisellään se ei kaikkiin puhelimiin pääsisi ikinä. Kilpailun on pysyttävä jokatapauksessa yllä.

    hannuhyr
    26. tammikuunta 2011 klo 17.38

    kauan ne ovat tehneet tuloaan joka tapauksessa, patentti on jo aika vanha

    US3798370: Electrographic Sensor For Determining Planar Coordinates
    Inventor(s)
    Hurst; George S. , Oak Ridge, TN
    Issued/Filed Dates:March 19, 1974 / April 17, 1972

    eikä mikään myyntimenestys ollut kuluttajille ilmestyessään

    http://books.google.fi/books?id=guQDAAAAMBAJ&lpg=PA73&ots=yOH9NVFR0J&dq=casio%2064kB%20calendar%20translator&pg=PA74#v=onepage&q=casio%2064kB%20calendar%20translator&f=false

    nyt näyttää lyöneen itsensä viimein läpi

Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus