13. heinäkuunta 2011 2 kommenttia

Oman yrityksen ja normaalin päivätyön välillä leijuessani rupesin pohtimaan tehokkainta tapaa tehdä töitä. Monen ihmisen haaveena on vapauttaa itsensä oravanpyörästä ja tehdä töitä kun itselle parhaiten sopii, jos silloinkaan. Mutta asiahan ei ole niin yksinkertainen.

Palkansaaja kadehtii yrittäjää

Jos ravistelet keskellä yötä hereille kenet tahansa 8-16 -palkansaajan, pystyy hän siltä seisomalta latelemaan pitkän listan perusteluja palkkatyön huonoudesta. Aamulla ei jaksa tehdä töitä kun väsyttää, päivällä on nälkä ja väsyttää, iltapäivällä odotellaan jo kotiinpääsyä väsyneenä. Siinä sivussa pomo tietenkin häiritsee päättämällä mitä pitäisi tehdä.

Palkansaaja kadehtii yrittäjää. Yrittäjä on rikas, työskentelee koska haluaa ja tietenkin päättää itse mitä tekee. Eiväthän yrittäjät edes tee mitään. He vain keksivät jonkun superidean (jota palkansaaja ei voi keksiä) ja katselevat kun raha valuu itsestään sisään. Siinä sivussa kierretään veroja ja potkitaan työntekijöitä ulos. Ilkimykset.

Yrittäjä on rikas, työskentelee koska haluaa ja tietenkin päättää itse mitä tekee.

Suurella osalla rivityöntekijöistä on hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa palkkaansa tai työaikoihinsa. Palkka korreloi vain osittain työpanokseen ja tulokseen, sillä usein tärkeämpi eurogeneraattori on se, kuinka monta tuntia päivässä nypit kynsinauhojasi sinulle osoitetussa työpisteessä.

Miksi palkansaaja tekisikään enempää töitä kuin on pakko? Palkkahan tulee säännöllisesti kuin VR:n turvalaitevika ja se jopa kasvaa odotellessa. Pitäähän työntekijän saada enemmän palkkaa, koska appelsiini maksaa enemmän kuin viime vuonna ja näitä kynsinauhojakin on nypitty jo niin monta vuotta että pitää taas heilutella työehtosopimuksen taulukoita pomolle. Joka on tietty ilkimys.

Syysflunssan saapuessa yrittäjän ja palkansaajan naapurisopu horjuu entisestään. Palkansaaja lähtee katkerana töihin. Ei kunnon suomalainen ole koskaan pois töistä ellei ole vähintään neliraajahalvaus ja aivokasvain. Siellä se yrittäjä kuitenkin laiskottelee kotona, eihän hänen tarvitse lähteä töihin kipeänä.

Yrittäjä kadehtii palkansaajaa

Kun kellokortti piippaa ulos, moni palkansaaja voi yksinkertaisesti unohtaa työasiat. Varsinkin pienyrittäjä on puolestaan aina töissä. Asiakkaiden puheluihin ei toki kannata ympäri vuorokauden vastata, mutta yrittäjän päässä pyörii aina suunnitelmat yrityksen seuraavasta päivästä ja seuraavasta vuodesta. (Jos ei pyöri, niin kannattaisi)

Yrittäjä ei olekaan oman itsensä pomo. Kun yrittäjä on hankkinut asiakkaita, hän periaatteessa tekee mitä asiakkaat käskevät. Pakko ei ole, mutta sitten ei tule rahaakaan. Yrittäjä voisi nukkuakin pitkään, mutta entäs ne asiakkaat? Asiakaspalvelu? Se rahan tekeminen? Asiakkaat ovat luurin toisessa päässä edelleen rasittavia.

Toki moni yrittäjäkin voi nollata itsensä illan tullen. Moni hänen projekteistaan on kuitenkin sarjaa ”mitä nopeammin, sitä nopeammin”, eli pidempi työpäivä muuntuu suoraan tehdyksi työksi ja sitä kautta rahaksi. Mutta mihin kohtaan sen rajan vetäisi? Koska yritys tuottaa tarpeeksi rahaa? Tuottaako koskaan? Entäs se perhe? Onko perhettä edes?

Naapurin palkansaaja rehvastelee uudella autollaan. Lainallahan kottero toki ostettiin, lainalla jota yrittäjälle ei myönnetty, koska ”yrittäjän tulot ovat epävakaat”. Yrittäjä virnistää, sillä saahan hän sentään firman nimiin sen ruosteisen pakettiauton. Verohallinnon ilkimykset autosta vasta innostuvatkin, tehdäänpäs verotarkastus.

Syysflunssa saapui kortteliin ja palkansaajanaapurille ei paljoa sympatiaa heru. Työterveyshuollostahan sitä sairaslomaa saa kuin rahaa automaatista. Yrittäjä ei voi olla pois töistä, muuten jäävät työt tekemättä. Eivät asiakkaat ymmärtäisi. Eihän yrittäjä ole ihminen, joten hänen ei tarvitse sairastaakaan.

Molemmat ovat väärässä

Herätkää ja hävetkää suomalaiset. Palkansaaja ja yrittäjä ansaitsevat yhtä paljon toistensa kunnioitusta ja he ovat molemmat yhteiskunnan kannalta tärkeitä.

Työelämässä on hirveästi katkeruutta. Naapurilla menee aina paremmin eikä se muka koskaan ole hänen itsensä ansiota. Ihmiset harvoin näkevät hyviä puolia omassa työelämässään, sillä on paljon helpompi katsella aidan yli.

Palkansaajalla ja yrittäjällä on yhtä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa menestymiseensä.

Vaikka omassa rahantekotavassa olisikin huonoja puolia, harva tekee asialle mitään. Suomessa on paljon elämäänsä turtuneita palkansaajia, kehnoja yrittäjiä ja muita vihreämpää nurmikkoa kaipaavia, jotka eivät tee ongelmalleen mitään. Valittaminen on helpompaa.

Moni unohtaa työttömät, vaikka heitäkin on paljon. Heilläkin on huolia, mutta ei työtönkään ole välttämätä onneton.

Palkansaajalla ja yrittäjällä on yhtä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa menestymiseensä. Kummassakin roolissa on omat etunsa ja haittansa. Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että se menestyminen vaatii kummassakin roolissa oma-aloitteisuutta ja sitkeyttä. Sitäpaitsi, roolit eivät edes sulje toisiaan pois!

Mitä minä itse teen?

Kuten mainitsin, olen tällä hetkellä palkkatyön ja yrittäjyyden välissä. Teen 40 tuntia viikossa töitä palkansaajan ja iltaisin valmistaudun lanseeraamaan yritykseni ensimmäisen oman tuotteistetun palvelun. Mihin suuntaan jatkan?

Pidän molemmista töistäni. Periaatteessa minulla ei ole kiirettä luopua kummastakaan roolista, sillä molemmilla on minulle paljon annettavaa. Päivätyö antaa turvaa ja pitää sosiaalisena, yrittäjyys puolestaan antaa mahdollisuuden toteuttaa itseäni. Molemmista saan kokemusta.

Rajoittavat tekijät ovat tietenkin aika ja raha. Päivätyön lyhentäminen näkyy suoraa tilillä. Vapaa-ajan lisääntyminen ei välttämättä edistä yritystä. Jossain välissä yritän ehtiä huomioimaan rakasta avopuolisoanikin. Siirtymäaika on hankala.

Pitkällä tähtäimellä visio on helpompi muodostaa. Ideaalitilanteessa yritys kantaisi rahallisesti sen verran, että pystyn delegoimaan töitäni eteenpäin ilman merkittävää tulonmenetystä.  Energiaa saisi riittää myös lyhyemmän mutta tehokkaamman työviikon tekemiseen palkansaajana. Lopputuloksena olisi luonnollisesti myös enemmän vapaa-aikaa.

Tässä kohtaa moni jo huutelee, että jos rahaa tulee itsestään niin silloin jäädään kotiin. Tottakai sekin kuulostaa hyvältä. Mutta puoliso ja kaverit kävisivät edelleen töissä. Pelaisinko shakkia itseni kanssa iltaa odotellessa?

En ole vielä niin väsynyt työntekoon, että lopettaisin sen edes lottovoiton jälkeen. Ehkä 10 vuoden päästä? Ehkä 20 vuoden? Palataan asiaan silloin.

Miten sinä teet töitä? Miten sinä haluaisit tehdä töitä?






2 kommenttia tai viittausta tähän merkintään

    ErkkiMerkki
    19. syyskuunta 2012 klo 12.25

    Yrittäjää kadehtitaan mutta kuka vastaa kun tulosta ei synnykään. Jos yritys ottaa lainaa, investoi, tekee tuotantopäätöksiä niin mitäs jos meneekin väärin. Yrittäjä menettää kaiken. Työntekijä vain työpaikkansa.
    Toki yrittäjä fiksuna on järjestänyt asiansa siten ettei talo ja kesämökki lähde alta mutta usein rahoitusta saadakseen täytyy pienyrittäjän sitoa yritykseen myös henkilökohtaista omaisuuttaan.

    Itse olen yrittänyt pienimuotoisesti ja kun piti keksiä työlleni joku hinta – törmäsin pulmaan. Normaali bruttopalkkani ei riittäisi vaan jotta käteen jäisi sama raha kuin nyt (toisen palveluksessa) täytyisi laskutettava summa olla moninkertainen palkkaani nähden. Summa ei jäisi kuitenkaan käteeni koska firmaan pitää tehdä investointeja (ostaa työvälineitä, ohjelmistoja, jne…) ja tietysti verojakin pitäisi maksaa. Kirjanpitäjälle maksetaan. jne…

    Toki yrittäjänä saan ihan tähtitieteellistä tuntipalkkaa verrattuna nykyiseen mutta hommiapas olikin vain parikymmentä tuntia kuukaudessa. Jos tuolla pitäisi elää niin ei tulisi mitään. Harvalla yrittäjällä on laskutettavaa työtä viikossa 40h tai yli. Joskus pitää hoitaa kirjanpidot ja muut. Tai jos edustat (käyt tilaisuuksissa tai tapahtumissa missä ehkä saat uusia työkeikkoja) on kaikki menopuolella.

    Mutta kuuluuhan yrittäjän etuihin paljon asioita joista työntekijä vain voi haaveilla. Voi tehdä työt milloin haluaa ja miten haluaa. Voi pitää vapaapäivän jos haluaa jne…

    Tommi Honkala
    19. syyskuunta 2012 klo 14.31

    Kiitos hyvästä kommentista!

    Tosiaan puolensa kaikessa, vapaus vs. varmuus. Joillekin sopii yrittäjyys, toiset taas tekevät palkollisena arvokasta työtä ja hyvin.

    Yrittäjänä olen itsekin huomannut hinnoittelun vaikeuden lähes joka projektissa. Kuinka suuren arvon työni tuo asiakkaalle? Mikä on asiakkaan maksukyky? Uutiset terveydenhuollon järjestelmien hinnasta todistavat että mikä tahansa voi maksaa mitä tahansa, kunhan asiakas ja myyjä liikkuvat samoissa lukemissa.

    Yrittäjäkin voi tuntiveloituksestaan hieman tinkiä jos pääsee käyttämään asiakkaan laitteita ja yhteistyö on pitkäaikaista.

Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus