20. syyskuunta 2011 2 kommenttia

Se alkoi hetken mielijohteesta.

Kävin kesällä tyttöystäväni kanssa Lontoossa kaupunkilomalla. Parin päivän ahkeran sightseeingin jälkeen päätimme pyörähdellä hieman Oxford Streetin syövereissä shoppaillen. Tyttöni kiinnostuksen kohteet erosivat luonnollisesti omistani, joten päätimme kierrellä hetken omia reittejämme.

Myönnän, ajatus oli käynyt päässäni jo ennen matkaa. Tiesin, että täältä sitä ainakin saisi. Hinta ei kenties olisi halvempi kuin Suomessa, mutta ainakaan ei olisi ongelmia postituksen tai tullin kanssa.

Löysin nopeasti sivukadulta pienen myymälän, josta saattaisin etsimäni löytää. Ei sitä kuitenkaan näyteikkunassa mainostettaisi, sillä varsinkin vanhempi sukupolvi saattaisi suhtautua kovin skeptisesti.

Astuin varovasti sisälle liikkeeseen. Muistan tunteneeni oloni hieman ahdistuneeksi, olinhan kuitenkin vieraassa maassa. Tunsin kenties hieman vaikeaselkoista syyllisyyttä.

Henkäisin nopeasti ilmaa; siinä se oli, suoraan edessäni, kaikkien nähtävillä. Amazon Kindle.

Seuraavana yönä en saanut unta. Olin järkevänä ajatellut, ettei sellaista ostopäätöstä kannattaisi tehdä liian nopeasti. Eihän se kallis ollut, mutta kuitenkin jokin päässäni sanoi ei. En voinut enää perääntyä, Suomessa kaduttaisi muuten. Visa vingahti ja poistuin putiikista salaperäisen paperikassin kanssa.

Ensimmäinen annos on aina ilmainen

Istuin Lontoolaisen kahvilan nurkassa ja varovasti purin paperikassin sisältöä pöydälle.  En yllättynyt, vaikka laitteessa oli jo kuva valmiina näytössä. Eiväthän sähköisen musteen näytöt käytä virtaa kuin kuvan muuttuessa.

Herätin Kindlen ensimmäisen kerran. Se ei tuntunut miltään. Laitteesta ei lähtenyt tuulettimien hurinaa tai muuta ääntä, eikä mikään yksityiskohta viestinyt pellin alla jylläävistä hevosvoimista. Eihän niitä tietenkään ollut, sillä laitteellahan vain luetaan kirjoja.

Kahvilan WLANin siivillä loin itselleni Amazon-tunnukset ja astuin virtuaaliseen kirjakauppaan. En osannut aavistaa pahaa, sillä en koskaan aikaisemminkaan ollut lukenut kirjoja kovinkaan paljoa. Muutamia tieteiskirjallisuuden tunnettuja nimiä ja pari ATK-opusta oli toki tullut nuoruusvuosina kahlattua, mutta kirjastokorttini vain kiilsi käyttämättömyyttään.

Tein pari kokeiluluontoista hakua kaupassa ja silmäilin kirjojen virtuaalisia takakansia. Säikähdin hieman, kun laite huolettomasti tarjosi ilmaista näytettä. Yksi klikkaus ja voisin upottautua pitkäksikin aikaa uuden kirjan syövereihin, ilmaiseksi. Mitä pahaa siinä voisi olla? Voinhan lopettaa koska tahansa.

Voin lopettaa koska tahansa

Ilmainen näyte oli virhe. Tuhansien käyttäjien arvioista muodostunut viiden tähden tuomio piti paikkansa. Jäin kiinni kirjaan.

Jokaisena iltana luin pätkän kirjaa eteenpäin, kunnes lopulta se iski vasten kasvoja kuin märkä rätti. Ilmaisen näytteen loppu. Ei se voi päättyä näin. Ei minun edes pitänyt lukea näin paljon.

Ratkaisu oli liian helppo. Etukäteen syötetyn luottokortin ansiosta saisin lisäannoksen tätä päidettä klikkaamalla vain yhtä ainoaa nappia. Tajunnanvirta kuohuisi hermokudoksiini sekunneissa, eikä se maksaisi minulle kuin muutamia dollareita. Eihän se ole euroissa senkään vertaa! Klik.

Päivät kuluivat. Tunsin lisääntyvää itsevarmuutta ja ainakin kuviteltua älykkyyttä. Päästäni tihkui uusia ideoita omaan yritykseeni ja päivätyöhöni. Kappaleiden lopussa kirjailijat jakoivat vapaasti linkkejä uusiin työkaluihin netissä, joiden avulla tehokkuuteni lisääntyi entisestään.

Eräänä kauniina päivänä se oli ohi. Kirja oli loppu. Huokaisin helpotuksesta, sillä voisin vihdoin nauttia pitkistä yöunista.

Olen vanki

Muutama päivä kului. Olin periaatteessa onnellinen, mutta jotain puuttui. Yhtäkkiä kännykkäni piippasi saapuneen sähköpostin merkiksi.

He tiesivät mitä olin ostanut. He halusivat minun arvostelevan lukemani kirjan. Heitin Kindlen kauhuissani vaatekaappiin, vaikka tiesin sen olevan liian myöhäistä. He tiesivät jo missä asun.

Pian sain uuden viestin. Minulle tarjottiin uusia päihteitä. Ostohistoriani perusteella he tiesivät tarkalleen mistä pitäisin. Jokainen heidän ehdottamistaan kirjoista kuulosti jo pelkän otsikon perusteella addiktoivalta.

Olin jälleen käyttäjä. 

 

 

Amazon Kindle

Amazon Kindle on uskomaton laite. Siinä ei oikeastaan ole maailman parasta käyttöliittymää, eikä se pärjää tehossa millekään tabletille, saati läppärille. Se on kirjaksi kallis ja kännykäksi liian iso. Eikä sillä edes voisi soittaa.

Menestyksen salaisuus piilee pinnan alla. Sisäärakennettu Amazonin kirjakauppa on koko ajan parin klikkauksen päässä, langattomasti. Uuden kirjan ostaminen onnistuu kirjaimellisesti yhdellä napin painalluksella.

Amazon on kuin laadukkaan ravintolan tarjoilija, joka tuntee viinit ja osaa suositella niitä asiakkaalle hänen tilaamansa ruokalajin perusteella. Ennen ostopäätöstä asiakas saa tietenkin maistaa viiniä useammankin siemauksen.

Laitteen muistiin mahtuu järkyttävä määrä kirjoja ja sen akku kestää käytössä kauemmin kuin keskiverrot naisten kengät. What is there not to like?

Mikäli jonain väsyneenä iltana ei jaksa edes (kevyttä) Kindleä pitää rintakehänsä päällä, voi sen asettaa yöpöydälle. Monia kirjoja saa nimittäin myös ammattilaisen ääneen lukemina äänikirjoina, joissa tapahtumia korostavat myös äänitehosteet. Kuulostaa kenties lapsille suunnatusta viihteestä, mutta kyllä siihenkin koukuttuu minkä ikäinen tahansa.

 

Varoitus: Aiheuttaa riippuvuutta ja nieltynä vastavaivoja. Hinta noin 100 €.






2 kommenttia tai viittausta tähän merkintään

    Marja
    23. syyskuunta 2011 klo 17.50

    Nämä sinun kirjoituksesi senkun paranevat koko ajan, nauroin ääneen kun luin sitä. Ei ehkä pitäisi sanoa, mutta minusta on hyvä että jäät koukkuun siihen.

    Tommi Honkala
    23. syyskuunta 2011 klo 18.07

    Kiitos kehuista! :)

Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus