3. lokakuunta 2011 Lisää kommentti

Pelaatko mielummin tietokone- tai konsolipelejä kuin opiskelet pakkoruotsia?

Tietokone- ja konsolipelit tekevät nuorista tyhmiä, laiskoja, lihavia ja väkivaltaisia. Vai tekevätkö? Itse en koe olevani mitään edellä mainituista, vaikka pelailen välillä enemmän kuin lääkäri sallisi.

Mietitäänpä, mitä on tarttunut mieleen 10-18 vuotta sitten pelaamistani peleistä?

  • Tunnistan useita USA:n ja Neuvostoliiton panssarivaunuja, lentokoneita ja muita ajoneuvoja, vaikken ole koskaan nähnyt niitä oikeasti
  • Tiedän, että ZSU-23 ”Shilka” -IT-panssarissa on 4 nestejäähdytteistä, 23mm automattitykkiä, vaikken tee tiedolla mitään
  • Muistan paljonko M16A2 -rynnäkkökivääri painaa ja montako laukausta se ampuu sekunnissa, vaikka se oli pelissäkin täysin epäoleellista
  • Tunnistan käsiaseita niiden äänen perusteella (mikä on jo aika ahdistava ajatus)
  • Tiedän ketkä olivat osapuolina Falklandin sodassa ja mitä hävittäjätyyppejä he käyttivät, vaikken äsken tiennyt missä Falklandit sijaitsevat

Aah, rentoudunpas raskaan työpäivän päätteeksi vähän epäsäännöllisillä verbeillä! 

Miksi tiedän, saati muistan tuollaisia tiedonjyväsiä vuosikymmenen takaa, vaikka samaan aikaan vuosikymmen pakkoruotsia ei ole onnistunut takomaan päähäni paljoa Jag heteriä enempää?

1. Toisto

Tätä painotetaan kouluissa ja armeijassakin: toistot. Mitä useammin jotain asiaa toistaa, sitä todennäköisemmin se pureutuu aivoihin.

Pelit sisältävät paljon toistoa, sekä hyvässä että pahassa. Epäonnistunutta tehtävää lätkitään sormet verillä läpäisyyn asti. Pelaaja ampuu yhä uudestaan vihollisen panssarivaunun, lataa yhä uudestaan kertasingon ja kuuntelee yhä uudestaan pelihahmon epäolennaisiakin höpötyksiä.

Vaikka pänttäisin oppikirjan kappaleen kuinka huolella ja hitaasti, ei se jää päähäsi yhtä hyvin kuin useamman kerran ”perushuolella” luettu tieto.

2. Tavoite

Niin elämässä, opiskelussa kuin peleissäkin eteneminen on helpompaa kun sinulla on välitavoitteita.

Koulu on jaettu kursseihin ja oppikirjat kappaleisiin. Peleissä kampanjat on jaettu tehtäviin ja ampumalla alas 1000 vihollisen hävittäjää saat taas uuden virtuaalimitalin pelikonsolisi kylkeen.

Kuinka paljon sinä jaksaisit päntätä vieraan kielen sanastoa, jos se ei olisi oppikirjassa jaettu kappalekohtaisiin sanastoihin?

3. Viihde

Pelaaminen on hauskaa, viihdyttävää tai muuten koukuttavaa. Opimme parhaiten asioita, joita kohtaan meillä on positiivinen asenne ja mielleyhtymä.

Pakkoruotsi ei uppoa, koska se on pakollista ja se ei todellakaan ole kivaa. Aah, rentoudunpas raskaan työpäivän päätteeksi vähän epäsäännöllisillä verbeillä!

Loppusanat

Peleissä hauskoiksi koettuja (joskus arveluttaviakin) asioita on hankala korvata hyödyllisemmillä. Nuoret paljon mielummin ampuvat virtuaali-kavereitaan ja ajavat virtuaaliautoillaan, kuin opiskelevat kieliä tai matematiikkaa. Vai onko vika sittenkin pelintekijöissä?

Miten sinä tekisit ”normaalista” opiskelusta hauskaa ja tehokasta?

 

 






Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus