24. maaliskuunta 2012 7 kommenttia

Voit halutessasi hypätä suoraan TV:n ostajan pikaoppaaseen >>

Televisio on ollut arkipäivää jo yli puoli vuosisataa mutta itse laitteen markkinointi taantuu järkyttävää tahtia. Sama pätee lähes kaikkeen muuhunkin kuluttajaelektroniikkaan.

Television historia

Noin 50 vuotta sitten kaikille oli itsestäänselvää miksi kannattaa hankkia TV: se on kuin radio, josta näkee liikkuvaa kuvaa. Pieniä ihmisiä heiluu taikalaatikossa, halleluja! Kuvan lähettäminen sähköisesti pitkien matkojen päähän mullisti tiedonvälityksen, markkinoinnin ja viihteen.

Aika kuluu ja tekniikka kehittyy. Silloin tällöin mainoksissa vilahtaa jotain hämäriä yksityiskohtia, kuten VHS ja PAL, mutta pääsääntöisesti ihmiset pysyvät vielä kärryillä. Väri-TV on parempi kuin mustavalkoinen, koska siinä näkyy värejä. Loogista.

Homma lähtee täysin lapasesta

Tervetuloa vuoteen 2012! Avaruuslennotkin ovat niin vanha juttu että niistä on jo luovuttu ja ihmiskunta elää modernin tekniikan kultaista aikaa. Televisiota on lihotettu vaikka millä nerokkailla keksinnöillä, jotka tarpeeksi sähköä nautittuaan voivat räjäyttää katsojan tajunnanvirran pitkin seiniä kuin AA-12 -automaattihaulikko.

Mutta mitä ihmettä? Keskivertokuluttaja Tuija Tavallinen ei tajua Esterin p*rseen vertaa elektroniikan myynti-ilmoituksista, saati teknisistä selosteista. Edes sähkölaitteet itseisarvona näkevä nörtti ei ilman Googlea pysty sanomaan mitä ”Wide Color Enhancer Plus” -ominaisuus tekee, saati pistämään 400 euron ja 1400 euron TV:tä paremmuusjärjestykseen.

Otetaan esimerkki erään suuren verkkokaupan valikoimista: Noin 430 € maksava, 42-tuumainen televisio, joka on suosituimpien mallien joukossa. Tuotesivu heittää naamalle tällaisia termejä:

  • 42LK450N
  • FullHD
  • LCD
  • AV Mode
  • Picture Wizard 2
  • 24p Real Cinema
  • Smart Energy Saving Plus
  • USB 2.0
  • DVB-T/C H.264 (MPEG4) CI+
  • Cable Ready HD
  • CCFL-taustavalo
  • Dynaaminen kontrasti
  • Vasteaika: ”-”
  • XD Engine
  • Expert Mode / ISFccc Ready
  • Intelligent Sensor
  • Infinite Surround
  • Clear Voice 2
  • HDMI
  • komponentti
  • komposiitti
  • SCART
  • PC (15-pin D-Sub)
  • RF-antenni
  • CI
  • RS-232C
  • VESA 200×200
  • HDCP

Kyllä, nyt sinulle tuli palava halu ostaa juuri tämä TV, kun siinä on sentään 30 ominaisuutta joita Tuija Tavallinen ei osaa edes lausua.

Kaiken lisäksi kyseessä on hintahaitarin alapäässä oleva laite, joten 2-10 kertaa enemmän maksavissa televisioissa on varmaan 2-10 kertaa enemmän ominaisuuksiakin! En muuten edes avannut ”Tekniset tiedot” -välilehteä, vaan äskeinen lista on poimittu tuotekuvauksesta.

Pilkotaanpas vähän listaa. Koska olen nörtti ja harkitsen uuden TV:n ostoa, oletan sisäistäneeni kattavan osan nykylaitteiden ominaisuuksista.

Väärin! Laskujeni mukaan äskeisistä 28 termistä ymmärsin täysin 14kpl (puolet) ja osittain ehkä 4kpl. Loput kymmenkunta aivopierua eivät vaikuta ostopäätökseeni ainakaan positiivisesti, sillä en tiedä mitä ne tarkoittavat.

Voin heittää koulutetun arvauksen että ”Infinite Surround” liittyy jotenkin ääneen ja ”24p Real Cinema” kuvaan, mutta en muista koskaan edes kuulleeni termejä RS-232 ja ISFccc Ready.

Tämän artikkelin kirjoittamisen lopuksi sain selville, että RS-232 on tietoliikenneportti jolla televisiota voi ohjata tietokoneella. Matti Meikäläinen tai edes tehokäyttäjä ei tällä liitännällä tee siis yhtään mitään.

ISFccc puolestaan liittyy television ammattilaistasoiseen kalibrointiin, eli ei ihan arkipäiväinen tarve tavikselle tämäkään. Miksi nämä piti silti mainita tuotekuvauksen alussa?

Asiakasta kiinnostavat hyödyt, eivät ominaisuudet

Laitevalmistajat ovat täysin irtautuneet todellisuudesta. Tottakai televisioita valmistavan firman mielestä 42pfl3606h/12 on ihan looginen mallinimi, mutta asiakas näkee siinä vain ASDFDÖMMÖNMÖÖ.

Nokkela henkilö osaa päätellä että ensimmäiset 2 numeroa ovat tuumakoko, mutta tietääkö hän että numero 6 ennen H-kirjainta tarkoittaa vuoden 2011 mallia ja että H ja T -mallit ovat kaksi erilaista ja eri hintaista laitetta? Kauppias saattaa jopa jättää ovelasti kirjaimen pois kokonaan, jolloin asiakas ei voi tietää kumpi laite on kyseessä.

HDMI on jo erittäin laajalle levinnyt liitäntätapa kaapeleille, mutta mitä HYÖTYÄ siitä on asiakkaalle? Kuinka moni myynti-ilmoitus tajuaa kertoa, että HDMI:llä kuva siirtyy niin hyvälaatuisena kuin mahdollista ja että samassa letkussa siirtyvä ääni vähentää johtosotkuja olohuoneen nurkassa?

Vähemmän johtoja olohuoneessa? Upeaa! Kaikki artikkelia lukevat naiset juoksivat jo nyt kauppaan etsimään telkkaria jossa on ”hödmi”.

Vertailu on lähes mahdotonta

Myönnetään, lähes kaikille termeille on paikkansa ja vaativan käyttäjän on tiedettävä mitä yksityiskohtia se TV-ehdokas oikeasti sisältää, vaikka puoliso ei huomaisikaan mtään eroa mummolan kuvaputkeen nähden.

Kaikki ominaisuudet eivät kuitenkaan ole kovin yksiselitteisiä. Monet termeistä ovat valmistajakohtaisia, eli kilpailijalla saattaa olla saman asian tekevä ominaisuus eri nimellä, tai samaan lopputulokseen päätyvä aivan erilainen tekniikka.

Ominaisuuksista pulautellaan myös uusia versioita jatkuvalla syötöllä. Mistä asiakas tietää (tai edes muistaa) onko Pixel Perfect HD parempi vai huonompi kuin PixelPlus 2 ja 3? Entä liittyykö Digital Crystal Clear edes samaan asiaan?

Televisioiden kaiuttimien suhteen kaikki valmistajat ovat jo luovuttaneet. Kaksitoista millä paksuun laitteeseen on survottu ”2 x 10 W” -kaiuttimet, mikä ei tarkoita yhtään mitään hyödyllistä edes asiantuntijalle. Ihmiset eivät kuuntele watteja. Kukaan ihminen maapallolla ei hyödy postimerkin kokoisten honottimien tehonkestosta, kun se ei edes korreloi mitenkään äänenlaatuun, piste.

Mikä on kauppiaiden vastuu?

Vaikka valmistajat nimeävät tekniikkansa LSD-huuruissa sekoillen, voisivat kauppiaat oikeasti palvella asiakkaitaan.

Tekniset yksityiskohdat tulisi olla tarjolla niitä kaipaaville, mutta oletuksena esillä tulisi olla vain helposti ymmärrettävää faktaa tuotteen laadusta ja ominaisuuksista.

Tuotesivujen tekijät esittelevät laiskuuttaan kopioimalla tekniset luettelot sellaisenaan valmistajan materiaalista, joka on pahimmillaan suomennettu käännösohjelmalla.

Mainostekstit myös vanhenevat. Kuvanparannustekniikoita ja resoluutiostandardeja kehutaan poikkeuksetta tarkoiksi ja hienoiksi, vaikka niistä olisi ilmestynyt jo lukuisia vielä tarkempia ja hienompia versioita. Ei asiakas voi tietää mikä on oikeasti hieno juttu ja mikä vain vanhan TV-malliston poistomyyntihuijaus.

Television ostajan pikaopas

Olet Tuija tai Timo Tavallinen joka haluaa ostaa uuden television. Jos et halua opiskella kuvaamaani termiviidakkoa ulkoa vuoden välein, mitä voit tehdä?

Luuletko voivasi arvata TV:n laadun hinnan perusteella? Unohda koko juttu. Noin 1800 euroa Stockmannilla maksava televisio maksaa Gigantissa alle 1200 euroa ja hintahaarukan sisälle mahtuu melkein puolet markkinoilla olevista malleista.

Tee näin:

1) Mieti valmiiksi suurinpiirtein mitä haluat televisioltasi. 

Älä edes yritä miettiä omiaisuuksia, vaan ainoastaan hyötyjä. (esim. Älä sano että haluat tallentavan DVD-soittimen, vaan että haluat tallentaa TV-lähetyksiä helposti)

2) Kävele isoon kauppaan jossa työskentelee ammattitaitoisia myyjiä.

En tarkoita 2-kerroksista ruokakauppaa enkä Erkin 13 neliömetrin elektroniikkaputiikkia, vaan oikeaa elektroniikan kauppakeskusta tai edes osastoa.

3) Kuvaile myyjälle mitä haluat TV:ltäsi. Halutessasi voit myös rajata hintahaarukkaa.

4) Kun myyjä esittelee sinulle ehdokasta, kysy miten kyseinen laite toteuttaa mainitsemasi tarpeet.

5) Kun myyjä sanoo laitteessa olevan ”XYZ” tai muuta hämärää, kysy ”Entäs sitten? Mitä se tarkoittaa?”

6) Toista kysymystä niin kauan että myyjä vääntää rautalangasta miksi kyseinen ihmetermi täyttää juuri sinun tarpeesi.

7) Tarvittaessa pyydä myyjää vertaamaan laitetta toisen valmistajan vastaavaan malliin. Vaadi perusteluja miksi toinen on parempi kuin toinen.

8) Katso hetki televisiota. Näyttääkö kuva sinun mielestäsi hyvältä?

Älä anna myyjän pyörittää TV-chattia tai muuta huonolaatuista materiaalia, vaan ideaalinen testikuva olisi FullHD-demomateriaali jonka kauppiaat saavat valmistajalta.

9) Ota TV:n tarkka mallimerkintä muistiin ja palaa kotiin.

10) Avaa Hintaseuranta.fi ja etsi halvin paikka ostaa kyseinen laite. Osta.

Muista että netistä ostettuna hinnat ovat yleensä halvempia kuin saman kaupan myymälässä. Muista myös että kaikki suuret verkkokaupat eivät ole mukana hintaseuranta.fi:ssä.

 






7 kommenttia tai viittausta tähän merkintään

    Aharon
    26. maaliskuunta 2012 klo 6.21

    Oon ruenny tykkäämään sun blogista, kirjota useammin.

    Nimetön
    4. huhtikuunta 2012 klo 22.34

    Näin elektroniikkamyyjän näkökulmasta järkyttävä teksti.

    Tommi Honkala
    5. huhtikuunta 2012 klo 5.44

    Hei nimetön ja kiitos kommentistasi!

    Mielelläni kuulisin hieman tarkempaa erittelyä siitä mikä järkyttää? Epäkohdat saa tietenkin oikaista.

    Ostelija
    2. lokakuunta 2012 klo 15.41

    Etkö ihan itse tajua mikä tuossa järkyttää? Käytät lähikaupan myyjän resursseja oman tiedonhankintasi helpottamiseen. Ja vielä mainitset ihan jankuttamisen, eli käytät hänen työaikaansa ja -panostaan reilusti.

    Sitten palkitset myyjän joka on jaksanut sinua auttaa sillä, että et osta mitään vaan käytät häneltä saamasi informaation ja ostat sen joltain toiselta, joka ei tarjoa palvelua lainkaan.

    Ja sitten porukka ihmettelee, miksi näitä termejä ei enää selitetä ja miksi elektroniikkaliikkeistä ei enää saa asiantuntevaa palvelua.

    Tommi Honkala
    2. lokakuunta 2012 klo 16.44

    Kiitos hyvästä kommentista, Ostelija!

    Kirjoitus oli tarkoituksella hieman kärkäs ja onnistuikin herättämään keskustelua. Avaan mielelläni hieman taka-ajatuksiani.

    Olisin voinut opettaa ihmisiä googlettamaan oudot termit itse netistä, niinhän monet nörtit tiuskaisevat tekemään. En kuitenkaan tehnyt niin, vaan kehoitin kävelemään suoraan myyjän luo.

    Kyllä, myyjän luo, jolla on nyt loistava tilaisuus hurmata asiakas asiantuntemuksellaan, jota kylmällä verkkokaupaksi kutsutulla koodinpätkällä ole.

    Myyjällä on tilaisuus perustella miksi on fiksumpaa hoitaa 50-tuumainen hirvitys hänen avustuksellaan kotiin (=kotiinkuljetus oheismyyntinä), sen sijaan että asiakas kotona kiroilee huonon verkkokauppakäyttöliittymän kanssa ja päätyy hakemaan paketin postista. Kaveriksi tallentava digiboksi, yleiskaukosäädin, popkornikone ja ylimääräinen laitevakuutus.

    Hinta ei myöskään ole aina verkkokaupassa halvin, ainakaan Suomen rajojen sisäpuolella, varsinkin kun laskee mukaan kuljetusmaksut jne. Myymälässähän voi vaikka yrittää tinkiä.

    Monet ihmiset ostavat jokatapauksessa halvimmasta paikasta, riippumatta mitä pikku bloggaaja-Tommi kehoittaa. Ei myöskään ole asiakkaan vika, jos yritys itse on hinnoitellut oman verkkokauppansa myymäläänsä halvemmaksi (esim. Gigantti). Tällä he varmaankin yrittävät vähentää myyjien työkuormaa, mutta onhan myyjien silloin hankala saada tulosta aikaiseksi.

    Jos myyjät vähentävät palveluaan koska joku pikkubloggaaja on pässi, niin heidän menetyksensähän se on. Miksi asiakas ostaisi myymälästä, jos palvelutaso on sama kuin netissä ja hinta kalliimpi?

    Itse olen viimeksi eilen ostanut elektroniikkaa myymälästä, vaikka hinta oli kallis. Tämä johtui ihan siitä että halusin hypistellä tuotteita. Sitten iskee laiskuus: en jaksa nähdä enää tilaamisen vaivaa kotona, kun tuote on jo kädessä ja myyjä hymyilee viivakoodinlukijan kanssa.

    PS. Kirjoituksen pääpaino oli tosiaan teknisisten termien pilaamissa mainoksissa ja tuo ongelma koskee sekä myymälöitä että verkkokauppoja. Myyjällä on kasvotusten parempi tilaisuus kääntää asia voitoksi.

    Ostelija
    2. lokakuunta 2012 klo 18.44

    Toki en väitä, että juuri sinun blogisi takia näin käy, mutta pala palalta se käy kuitenkin. Sielläkään Gigantissa ei jaksa enää käydä, kun tietää itse aina enemmän niistä tuotteista kuin se finninaamainen poju, joka koittaa kaupata niitä, mikä lienee suora vaikutus siitä, että ne pikkukaupat joiden myyjiin pystyi luottamaan ovat kuolleet hintakilpailussa pois.

    Näin kävi kotikaupungissani Oulussa ainakin. Pieni Expert-putiikki josta ostin lähes kaiken vain palvelun takia lopetettiin/meni konkurssiin. Ja Gigantista erehdyin ostamaan äidilleni tietokoneen, jossa oli viallinen hiiri. Kun kerroin puhelimessa asiakaspalvelulle, että hiiri ei toimi ja että olin käyttänyt pallon ulkona tarkistaakseni että siellä ei ole pölyä (kyllä – pallohiiri vuonna 2009), päätti asiakaspalvelu (joka oli jossain Britanniassa), että olen hajoittanut hiiren itse ja se siitä takuusta.

    Enpä ole ostanut sieltä enää mitään sen jälkeen.

    Mutta eksyi jo aiheesta – pointtini oli lähinnä, että palvelun huonontumiseen olemme me kaikki itse syyllisiä, kun emme ole siitä valmiita maksamaan ja ehdottomasti toimintatapa tulee sitä vain entisestään huonontamaan.

    Kiitos blogista – olen tänään sen löytänyt ja lueskellut mielenkiinnolla.

    Tommi Honkala
    2. lokakuunta 2012 klo 19.21

    Pikkuputiikin palvelu, Gigantti megastore -tyylinen myymälä ja verkkokauppojen hinnat; Siinä olisi hieno yhdistelmä, jos jollain ilveellä toteutuisi. Gigantti ja Verkkokauppa.com varmaan oikealla tiellä, mutta vaativat vielä panostusta siihen palveluun.

    Gigantin asiakaspalvelusta (takuuhuollossa) ei tosiaan ole itsellänikään positiivisia kokemuksia, mutta toisaalta Ikea on pari kertaa todistanut että isokin osaa joskus palvella. (Oma-aloitteisesti hyväksyivät monen vuoden jälkeen käytössä kuluneen tuolin vaihdon uuteen 20% ikävähennyksellä, ilman kuittia ja iloisesti, vaikka alunperin kyselin vain mahdollisuudesta ostaa varaosia)

Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus