20. kesäkuunta 2012 Lisää kommentti

Muutamia vuosia takaperin muutin opintojen perässä Helsinkiin. Muuton myötä myös pankkipalveluiden tarve kasvoi.

Nuoruusvuosieni pankilla oli alueella huonompi konttorivalikoima kuin synnyinkaupungissani, joten oli aika vaihtaa palveluntarjoajaa.

Tuossa iässä pankit eivät erotu toisistaan oikein mitenkään, joten Se Oikea valitaan erittäin tieteellisesti noppaa heittämällä. Varasin ajan ja istahdin konttorille keskustelemaan palveluista.

Pakkomyyntiä ja välinpitämättömyyttä

Periaatteessa palvelu oli ystävällistä, mutta jokin särähti korvaan, kun kysyin mahdollisuudesta saada kuvaa omasta materiaalista Visa-korttiin.

”Ei tähän korttiin saa semmosta, ei oo tulossakaan, ihan turha juttu jos multa kysytään”, myyjä töksäytti.

Samaan hengenvetoon palveluneuvoja alkoikin jo tykittää eläkesäästämispakettia hirmuisella vauhdilla.

Myönnettäköön, ettei kortin kuva ole tärkein valintakriteeri, mutta olin silti pettynyt. Maksukortti voi olla esillä useita kertoja päivässä, joten ulkonäöllä voi olla väliä monelle asiakkaalle.

Kuinka moni asiakas kääntyisi kannoillaan optiikkoliikkeen ovella, jos saatavilla olisi vain 6 erilaista mallia silmälaseja?

Kuinka moni asiakas kääntyisi kannoillaan optiikkoliikkeen ovella, jos saatavilla olisi vain 6 erilaista mallia silmälaseja?

Vastaus yllätti myös siksi, että kyseiseltä pankilta oli mahdollista saada vapaavalintainen kuva osaan maksukorttivalikoimasta. Pystyykö asiakaspalvelija siis oikeasti sanomaan että ominaisuutta ei ole tulossakaan valitsemaani korttityyppiin?

Epäolennaisen ominaisuuden puuttumista enemmän harmitti myyjän asenne. Asiakkaan toiveita ei saa lytätä omien mielipiteiden mukaan, vaan asiakaspalvelutilanteessa edustetaan aina työnantajaa. Omia kokemuksiaan tulisi toki käyttää myynnin tukena, mutta ei negatiivisessa mielessä.

Myös pakkopullana syötetty eläkevakuutus oli muuten niin positiivisen ensivaikutelman latistaja. Pyysin saada dokumentteja kotiin mukaan niihin tutustuakseni (kymmeniä sivuja), mutta myyjä vain yritti teipata kuulakärkikynää käteeni.

Pankin asiakkuus käynnistyi, mutta kaikki oheismyynnin paperit jätin konttorille.






Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus