14. elokuunta 2012 Lisää kommentti

Varsinkin näin Nokian irtisanomisien aikoihin on aiheellista arvuutella, toimiako palkansaajana vai alkaisiko yrittämään?

Näin puolisen vuotta kokopäiväisenä yrittäjänä toimittuani täytyy todeta, että uutuudenviehätys on osittain kadonnut. Työn mielekkyys on kuitenkin vähintään yhtä hyvä kuin alkuhuumassa. Miksi?

Aikani pohdittuani asiaa tulin siihen tulokseen että kyse on hallinnasta, hallinta omasta elämästään. Palkansaajan keinot irtosanomisuhan edessä saattavat olla vähäiset, mutta yrittäjällä on edes näennäinen turva.

Tietysti yrittäjänkin elinkeino saattaa loppua koska tahansa, mutta kyse onkin osittain illuusiosta. Ihminen haluaa pitää langat omissa käsissään. Ihminen haluaa itse päättää koska työt loppuvat, vaikka syynä olisikin oma laiskuus tai muuten vääränlainen panostus elinkeinoon. Yrittäjä voi olla työtön tänään mutta yrittäjä vielä huomennakin.

En ole itse koskaan ollut välittömän irtisanomisuhan alla, mutta voin arvailla miltä Nokian työntekijöistä saattaa tuntua. Joku toinen tulee sanomaan että sinä et saa tehdä enää töitä meillä. Et saa enää kutsua itseäsi tämän talon työntekijäksi. Et saa enää aamulla vaeltaa kahviautomaatille ja nauttia työpaikan kustantamaa päivän lehteä.

Yrittäjä ei lähde aamulla töihin koska joku käskee, vaan koska hän on itse päättänyt niin.

”Don’t ever tell me what I can’t do, ever!”, sanoi John Locke usein suosikkisarjassa Lost. Älä ikinä sano mitä minä en voi tehdä.

 






Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus