24. elokuunta 2012 2 kommenttia

Iltalehdestä pisti silmään otsikko ”Lukiolaiset eivät hallitse tiedonhakua verkosta” (24.8.2012), joka kertoo huomenna väiteltävän tutkimuksen päätelmistä.

Kyseessä on KM Carita Kiilin väitöskirja aiheella ”Online reading as an individual and social practice” (PDF), eli suomennettuna kuulemma ”Internetlukeminen yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana”. (Onko ”Internetlukeminen” edes oikea sana?)

En tiedä pitäisikö pyöritellä silmiä enemmän Iltalehden aasinsillalle foorumillaan, ”Onko internetillä liian suuri merkitys opiskelussa?”, vai alkuperäiselle väitöskirjalle, joka tekee päätelmän, etteivät oppilaat osaa etsiä tietoa nimenomaan Internetistä.

”Kun tehtävänantona oli ”uni ihmisen voimavarana”, kirjoitti moni täsmälleen saman lauseen Googleen.”

”Osalla nuorista ei ollut taitoja päästä umpikujasta ulos, vaan he toistivat tehotonta hakua hieman eri sanoin, Kiili toteaa.”

Kuten Iltalehtikin viittasi, Kiili toteaa väitöskirjansa sivulla 37 että osa koekaniineista käytti tehtävänantoa sellaisenaan hakuterminä, osaamatta erottaa joukosta ydinkäsitettä (Uni). Kiili totesi myös että osa kokeili samoja hakutermejä useaan kertaan, jopa identtisinä.

Käytetäänpäs nyt järkeä. Ei ole Internetin vika, jos käyttäjä ei osaa hakea (paitsi jos vika olisi käytettävyydessä). Ei ole terraarion vika jos hamsteri ei ymmärrä, vaan yrittää päivästä toiseen kaivautua lasiseinän läpi.

Käytetyllä tietolähteellä ei ole tällaisessa tilanteessa paljoa vaikutusta. Vai uskotteko, että kyseiset koehenkilöt olisivat löytäneet paremmin tietoa kirjastosta? Riippumatta siitä käyttäisivätkö he kirjaston tietoverkkoa vai eivät?

Henkilöt olisivat ehkä osanneet kysyä apua kirjastonhoitajalta. Hän olisi varmasti löytänyt sopivaa kirjallisuutta aiheesta ”Uni ihmisen voimavarana”, mutta tällöin kyky päätellä ja hakea onkin kirjaston henkilökunnan päässä, ei opiskelijoiden.

Mitkä sitten ovat tiedonhaun alkeet Internetissä?

  • Hae sanojen perusmuodoilla, ellet hae tiettyä artikkelia. Google osaa taivuttaa tarvittaessa itse.
  • Älä hoe samaa hakua. Tulokset tuskin muuttuvat vartin sisällä, vaikka Google ottaakin huomioon mm. sijaintisi, hakuhistoriasi ja auringonpilkkujen määrän.
  • Ole lähdekriittinen. Etsi luotettavin ja alkuperäisin lähde. Wikipedia ei ole se lähde, vaikka muuten loistava sivusto onkin.

Tämän artikkelin kirjoitushetkellä Vantaan kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja on joko Wikipediassa tai Vantaan kaupungin omilla sivuilla väärin. Kumpaa veikkaatte?

Loppukehut

Jotta en alkaisi vaikuttaa liian negatiiviselta persoonalta, kerätään loppuun hieman kehujakin. Carita Kiili oli mielestäni hienosti seurannut koekaniinien käyttäytymistä tiedonhakutilanteessa, mm. pyytämällä heitä ajattelemaan ääneen. Tilanne oli siis eräänlaista käytettävyystestausta, vaikka testattavana olivatkin testikäyttäjät itse.

Vaikka testattavien henkilöiden otanta oli melko pieni (25 henkilöä), antaa se luultavasti hyvän läpileikkauksen isommastakin väestönosasta, eikä pelkästään heidän ikäluokastaan.

[Tarkennus 27.8.2012] Tutkimuksen 1. osassa oli ilmeisesti 25 osanottajaa, mutta 2. osaan osallistui myös noin 50 oppilasta jotka eivät olleet 1. osassa mukana, yhteensä 76 osanottajaa. Jotkut uutissivut ovat tosin ilmaisseet asian 25 + 75 = noin 100 osanottajaa.

Hakemaan oppii harjoittelemalla. Ei siis ole välttämättä väärin, että nuoret viettävät paljon aikaa tietokoneella, vaan kenties he tekevät siellä vääriä asioita.

Miten tulevaisuudessa?

Vai onko vika sittenkin käyttöliittymässä?

Pitääkö ihmisen oikeasti osata etsiä tietoa? Emmehän me osaa lentääkään, kehitimme vain hyvän välikappaleen nimeltään lentokone.

Google suosittelee hakusanoja ja Facebook jopa kavereita, joten pystyisivätkö hakukoneet tulevaisuudessa suosittelemaan jopa luotettavia alkuperäislähteitä? Ehkä jopa valmiiksi pureskeltua, ihmislauseiksi kasattua rehellistä faktaa?

PS. Tämän artikkelin kirjoittamiseen meni noin 20 minuuttia aikaa. Aika sisältää uutisen lukemisen ja jutun kirjoittamisen lisäksi lähteiden (alkuperäinen väitöskirja) etsimisen, uutiseen liittyvien kohtien lukemisen 167 sivun joukosta, kuvituskuvan etsimisen, ostamisen ja kuvankäsittelyn. Tutkimuksen henkilöillä oli käytössään yli 4 kertaa enemmän aikaa.

Juosten kusten tehdään myös täyteläinen Juhla Mokka, vai miten se mainos meni?

 






2 kommenttia tai viittausta tähän merkintään

    Kai
    25. elokuunta 2012 klo 13.26

    Koko tutkimus vaikuttaa juosten kusten tehdyltä. Luultavasti lukiolaisilla ei ole ollut kovin suurta motivaatiota osallistua tutkimukseen. Enemmän provosoiva tutkimus, joka ei paljoakaan kerro lukiolaisten tiedonhauntaidoista. (internetin voi kirjoittaa isolla tai pienellä kirjaimella. Kotuksen päätös löytyy varmasti internetistä, jos osaa hakea tietoa.)

    Tommi Honkala
    25. elokuunta 2012 klo 13.47

    Kiitos kommentistasi Kai!

    Niinpä näyttää tosiaan Kotus tehneen asiasta päätöksen, omat tietoni pohjautuivat varmaankin tuota vuotta 2007 edeltävään aikaan ja ei edes käynyt mielessä että asiaa joku jaksaisi muuttaa suuntaan tai toiseen :)

    Toisaalta itse taidan käyttää edelleen isoa I:tä, koska se on ihan fiksusti perusteltu. Internetillä viitataan tiettyyn Internettiin, kun taas internet voi olla mitkä tahansa toisiinsa yhteydessä olevat tietoverkot.

Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus