7. lokakuunta 2012 Lisää kommentti

Kolme vuotta sitten testasin Vantaan Tikkurilassa kuskitonta autoa.

Oikeastaan se ei ollut auto, vaan mopoautomainen koppero. Eikä se oikeastaan ajanut mihinkään.

Teoriassa tapahtuma oli mielenkiintoinen; Automaattiset pikkuautot kuljettaisivat yleisöä edestakaisin 500 metrin matkaa Tikkurilan aseman ja kaupungintalon välillä. Kyseessä olisi siis eräänlainen minibussilinjan prototyyppi.

Käytännössä lopputulos oli niin surkea että jopa innosta pinkeä allekirjoittanut joutui poistumaan paikalta silmiään pyöritellen. Matka aidatulla ja ulkopuolisilta suljetulla alueella meni suurinpiirtein näin:

  1. Valvoja totesi että ajoalue onkin vain 100m edestakaisin. Syyksi ilmoitettiin ”mee nyt sinne autoon”.
  2. Noin 10min odottelua että valvoja saa auton liikkeelle. Ongelmanratkaisu sisälsi paljon läppärin naputtelua ja kiroilua.
  3. Auto liikkuu kävelyvauhtia hitaammin alle 10 metrin matkan, kaartaa hieman takaisinpäin ja pysähtyy.

Niin hienolta kuin se teoriassa kuulostikin, ei tuo ajokkikokeilu tehnyt mitään positiivista automaattiautojen maineelle, varsinkaan Suomen mittakaavassa.

Kyseiseisiä kopperoita ei toki ole tarkoitettukaan liikenteen sekaan, vaan esimerkiksi lentokenttien ja messualueiden sisäiseen liikenteeseen.

Mielikuva ei vastannut todellisuutta

Monet Tikkurilan purkkeja kokeilleet luultavasti kohauttivat olkapäitään ja luokittelivat kuskittomat autot samalle aikajanalle miehitetyn Mars-lennon kanssa: ei vielä pitkään aikaan.

Mutta mitä ihmettä? Normaaliin liikennekäyttöön tulevat ajoneuvot ovatkin jo pitkällä!

Kuskittomia autoja on testattu jo 80-luvulta lähtien ja niillä onkin kertynyt jo satoja tuhansia kilometrejä normaalin liikenteen seassa. Pisimmät yksittäiset testiajot ovat olleet mannertenvälisiä, nopeuksien noustessa 180 kilometriin tunnissa esim. Saksan autobahnalla.

Riippumatta siitä mitä Suomessa testaillaan, ovat kuskittomat autot jo pelottavan kypsää teknologiaa. Pelottavaa siksi että se on niin hienoa ja samalla niin tieteiskirjallisuutta.

Kaiken uuden teknologian leviäminen valtaväestön sekaan tapahtuu vasta pitkän testailun ja byrokratiasotkujen jälkeen. Tästä huolimatta esim. Mercedes tuo jo ensi vuonna S-luokkaansa ominaisuuden, jossa auto osaa itse körötellä hissuksiin ruuhkaletkan mukana.

Hyvää ja huonoa

Ajatus autonomisesta autosta herättää ”early adopter” -joukossakin ristiriitaisia tunteita. Itsestään ajeleva ja huipputurvallinen auto ratkaisee tai helpottaa lukuisia ongelmia liikenteessä, mutta mitä kuljettaja menettää?

Autolla ajaminen on yksinkertaisesti kivaa!

Riemunkiljaisu vaimenee kuitenkin nopeasti, kun kuvittelee takapenkille taaperon turvaistuimeensa.

Olisiko 360 astetta näkevä, millisekunneissa reagoiva ja nopeusrajoituksia noudattava kone sittenkin parempi vaihtoehto kuin väsynyt ja nälkäinen isukki, joka on omasta mielestään tietysti ”keskiarvoa parempi kuljettaja”?

 

 


Googlen kuskiton auto vuonna 2011






Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus