14. joulukuunta 2015 Lisää kommentti

Runsas vuosi sitten käpöttelin ylös Inari-nimisen pikkuvuoren rinnettä Kioton lähellä Japanissa. Fushimi Inari-taishan pyhäkköalueelle tunnuksenomaisia ovat tuhannet puiset Torii-portit, joiden läpi parin tunnin patikkareitti kulkee.

IMG_3192

Porteista tekee erikoisen se, että jokainen niistä on yrityksen tai yksityishenkilön ostama. Vaatimattomaan 4000-10000 dollarin kappalehintaan lahjoittaja takaa itselleen tai yritykselleen onnea ja menestystä porttiin kirjoitetuissa aiheissa.

Vaikka taustalla onkin 700-luvulta peräisin oleva Shintolainen perinne, on sillä vahva jalansija myös modernissa Japanissa, sillä uusia portteja pystytetään yhä. Joissain määrin myös turistit lahjoittavat portteja, vaikka yleisin ostos onkin käsimatkatavaroihin mahtuva pikku-Torii.

Paikkaa näkemättä voisi kuvitella että turismihakuinen tuotteistus on lähtenyt pahasti lapasesta. Fiilis vuorella on kuitenkin kaukana turistikrääsästä, kun muovisen lelun sijaan käteen saa käsityönä tehdyn puukappaleen, johon vuorella asusteleva sympaattinen vanhus käsin maalaa kanjeja. Tietysti reitin varrella on myös peittelemätöntä bisnestä, mutta sekin on japanilaiseen tyyliin hillittyä.

Mitä voisi soveltaa Suomeen?

Mitä suomalaiset yrittäjät, metsähallitus ja vaikka kirkot voisivat tästä oppia? Suomessa on kaunis ja monipuolinen luonto, jonka kantaväestö ottaa niin itsestäänselvyytenä, ettei sitä osata juurikaan tuotteistaa, varsinkaan maan eteläosissa.

Fushimi Inari-taishassa on kääritty luonnonsuojelu, uskonto ja bisnes samaan pakettiin, joka ei edes turistilaumoja välttelevää ateistia ahdista. Samalla tyylillä voitaisiin tuotteistaa Suomessa vaikka kansallispuistoja ja kivikirkkoja. Kahdeksanmetrinen oranssi portti ei ehkä ole se paras fyysinen olomuoto tälle vaisulle kansalle, mutta varmasti perinteistämme löytyy jokin vastine.

Miksi fyysinen ”tuote” sitten toimii niin hyvin? Syitä on ainakin kaksi:

  • Asiakas kokee saavansa enemmän vastinetta rahalle
  • Lahjoittaja saattaa haluta mainostaa hyväntekeväisyyttään

Ensimmäinen kohta on kaikille tuttu vähintään alitajuisesti. Fyysisen tuotteen antama laatuvaikutelma ja mielihyvä on omaa luokkaansa verrattuna aineettomaan omaisuuteen. Tuotteen näkee, sitä voi koskea ja sen voi varastoida. Yleisimmät esimerkit tästä ovat vaikka fyysisellä medialla myytävät ohjelmistot ja urheilijoille annettavat mitalit. Kuinka moni olympiavoittaja ilahtuisi pelkästä kättelystä?

Jälkimmäinen syy onkin vaikeampi pala. Kaikilla ihmisillä on sekä julkisia että yksityisiä motiiveja. Julkinen motiivi on tukea tärkeäksi kokemaansa asiaa, kun taas yksityinen motiivi voi olla oman statuksen korottaminen. Vuonna 2012 Facebook lisäsi ominaisuuden, jolla käyttäjät voivat helposti näyttää elinluovuttajan statuksensa. Ilmoituksen liitteenä oli tietysti asiaan kuuluvia linkkejä. Kampanjan tuloksena elinluovutustestamenttien määrä Yhdysvalloissa räjähti.

Suomalainen esimerkki löytyy vaikka Vantaalta, sillä Tiedekeskus Heurekaa voi tukea ostamalla auditoriosta nimikkoistuimen. Lahjoittaja saa 500 eurolla metallisen nimilaatan yhteen penkkiin. Lopputuloksena on varmasti lämpöisempi fiilis kuin pelkästä tilisiirrosta.

Yrittäjät ja hyväntekeväisyysorganisaatiot, tehkää fyysinen tuote.

 

 






Kommentoi juttua

Tommi Honkala
Tietojenkäsittelyn tradenomi ja yrittäjä Helsingistä


Taikasanat:
Käytettävyys, Yrittäjyys, Markkinointi, WWW, Bloggaus